Kartanon historia

Herttoniemen kartanon tilalla ja rakennuksilla on vaiherikas historia. Vuosien saatossa tila on käynyt läpi tyypilliset suomalaisen kartanokulttuurin kehitysvaiheet. Kartanon alueella oli keskiajalla useita rälssitiloja. Nykyään kartanossa toimii talonpoikais- ja säätyläiskulttuuria esittelevä museo.

Hertoniemen kartano
kuva: Jouko Keski-Säntti

Herttoniemen kylän muodostivat 1500-luvulla neljä rälssitilaa. Ne yhdistettiin Båtsvikin säteritilan kanssa noin 800 hehtaarin kokoiseksi kartanoksi. Suomenlinnan linnoittajana tunnettu Augustin Ehrensvärd osti Herttoniemen vuonna 1752. Hän rakennutti Tammelundiin tiilitehtaan valmistamaan tiiliä Viaporin linnoitustöiden tarpeisiin. Kymmenen vuotta myöhemmin Herttoniemeen perustettiin myös posliinitehdas, jonka osakkaita olivat muun muassa Ehrensvärd sekä kauppias Johan Sederholm.

Hertoniemen kartano
kuva: Jouko Keski-Säntti

1810-luvulla uusi omistaja, amiraali Carl Olof Cronstedt muutti posliinitehtaan päärakennukseksi Pehr Granstedtin piirustusten mukaan. Tuolloin rakennus sai nykyisen vaaleaksi rapatun pintansa. Muutosvaiheessa rakennusta korotettiin yläkerroksella, joka katettiin loivalla satulakatolla. Pitkien julkisivujen keskelle sovitettiin kaksi tukevaa pilasteria ja puoliympyränmuotoisella ikkunalla varustettu tympanon. 1880-luvulla rakennusta muutettiin  lisäämällä pohjoispuolelle parveke, ja etelän puolelle altaani pilareineen sekä länsipäätyyn kapea porrasrakennus.

Cronstedtin jälkeläiset myivät kartanon vuonna 1859 Oulun lääninkamreeri C.G. Bergbomille. Tämän jälkeläiset puolestaan myivät suurimman osan kartanosta vuonna 1916. Carl Gustafin pojan John Bergbomin kuoltua keskeisin osa Herttoniemen kartanon rakennuksista ja maista kuitenkin lahjoitettiin yhdistykselle nimeltä Svenska Odlingens Vänner i Helsinge. Herttoniemen kartano on toiminut museona vuodesta 1925.

Herttoniemen kartanon upeat puitteet löysi aikoinaan myös suomalainen filmiteollisuus. Kartanoa on käytetty monen elokuvan kuvauspaikkana.