Gratis inträde med Museikortet!
Följ oss på Youtube!

Vår adress: Borgbyggarvägen 12, 00810 Helsingfors.
Tfn: 040-1526185
E-post: hertonasgard (at) gmail.com

Eller ta kontakt via formuläret nedan! Tack på förhand!

Skriv siffran 6 med bokstäver:

Blogginlägg

Väderkvarnen från Täktom - ett landmärke för vårt museiområde

Väderkvarnen i trä på Hertonäs gårds museums område står ståtligt synlig mot den livligt trafikerade Borgbyggarvägen i Hertonäs. Väderkvarnen har flyttats hit från Täktom år 1922, då man också beslöt börja flytta byggnaderna från Knusbacka till området från Box i Sibbo. Läs mer nedan!Läs mera »
Eva Ahl-Waris
09.04.2021 kl. 19:50

Tuulimylly Täktomista - museoalueemme maamerkki

Herttoniemen kartanon museon alueella oleva puinen tuulimylly seisoo komeasti näköetäisyydessä läheiseltä vilkkaalta  Linnanrakentajantieltä Herttoniemessä. Tuulimylly on siirretty tänne Täktomista vuonna 1922, jolloin päätettiin siirtää myös Knusbackan rakennukset tänne Sipoon Boxista. Lue lisää alla! Läs mera »
Eva Ahl-Waris
09.04.2021 kl. 19:46

The windmill from Täktom - On of the Symbols for our Museum

The wooden windmill at Hertonäs Manor Museum’s area is impressively visible next to the lively road Linnanrakentajantie in Herttoniemi. The windmill was moved here from Täktom in 1922, at the same time when it was decided to start moving the buildings from Knusbacka in Box in Sipoo here too. Read more below! Läs mera »
Eva Ahl-Waris
09.04.2021 kl. 19:26

Punschbål - skål!

Officerare och viceamiraler, borgare och herrgårdsägare - samt modernt museifolk - har något gemensamt sedan 1700-talet: de har gillat och avnjutit punsch. I Hertonäs gårds museums samlingar finns flera föremål som anknyter till denna guldgula alkoholdryck som nådde vårt land tack vare den globala handeln. Till exempel viceamiral Cronstedts föremål vittnar om att denna dryck var populär i slutet av 1700-talet och början av 1800-talet. Läs mer nedan! Läs mera »
Eva Ahl-Waris
28.03.2021 kl. 19:12

Punssiboolia - ja skoolia!

Upseereilla ja vara-amiraaleilla, porvareilla ja kartanonomistajilla - sekä modernilla museoväellä - on jotain yhteistä 1700-luvulta lähtien: olemme kaikki nauttineet punssia. Herttoniemen kartanon museon kokoelmissa on lukuisia esineitä, jotka liittyvät tähän kullankeltaiseen alkoholijuomaan, joka saapui maahamme kansainvälisen kaupan välityksellä. Esimerkiksi vara-amiraali Cronstedtin esineistö kielii tämän juoman suosiosta 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Lue lisää alla! Läs mera »
Eva Ahl-Waris
28.03.2021 kl. 19:08

A Bowl of Punch - Cheers!

Officers and vice admirals, burgers and landowners - as well as the employees in modern museums - all have something in common since the 18th century: we all love the liquor punch. In the collections of Hertonäs manor museum many objects relate to this golden alcohol that reach our country via the global trade. For example several things owned by vice admiral Cronstedt tells about the popularity of this beverage in the late 18th century and early 19th century. Read more below! Läs mera »
Eva Ahl-Waris
28.03.2021 kl. 18:55

Ett medeltida kvinnoöde i Finland: “Margareta i Härtonäs”

I slutet av medeltiden fanns några frälsegods i Helsinge socken (kallad Helsinga vid denna tid), däribland i Hertonäs. Helsinge sockens område har sedermera blivit städerna Helsingfors och Vanda. Frälset kom senare att bilda den så kallade adeln. Bland idel män som kommer från Hertonäs nämns även ibland någon enstaka kvinna. Läs mer om “Margareta i Härtonäs” nedan! Läs mera »
Eva Ahl-Waris
08.03.2021 kl. 12:08

Keskiaikainen naiskohtalo Suomessa: “Härtönäsin Margareta”

Keskiajan lopulla Helsingin (siihen aikaan Helsingaksi kutsutussa) pitäjässä oli muutama rälssitila, muun muassa Herttoniemessä. Helsingin pitäjän alue on sittemmin jaettu nykyisten Helsingin ja Vantaan kaupunkien välillä. Rälssi muodosti myöhemmin niin kutsutun aatelin. Monen herttoniemestä peräisin olevan miehen ohessa muutama nainen mainitaan silloin tällöin. Lue lisää “Härtonäsin Margaretasta” alla! Läs mera »
Eva Ahl-Waris
08.03.2021 kl. 12:01

A Medieval Female Fate in Finland: “Margareta in Härtonäs”

In the late Middle Ages Helsinge (that was called Helsinga back then) parish held a few noble estates, in Herttoniemi among others. Helsinge parish has later been divided between the cities Helsinki and Vantaa. Beside many men that have come from Herttoniemi there also occur a few women. Read more about “Margareta in Härtonäs” below! Läs mera »
Eva Ahl-Waris
08.03.2021 kl. 11:40

Abraham Wetters väg finns i Hertonäs - vem var han?

Abraham Wetter (ca 1690-1737) föddes omkring år 1690 i Stockholm men kom att växa upp och verka i Helsingfors. Han var ägare till Hertonäs gård på 1730-talet och avancerade till borgmästare i Helsingfors under den svåra tiden av återuppbyggnad efter Stora ofreden (1700-21). Läs mer om honom nedan!Läs mera »
Eva Ahl-Waris
27.02.2021 kl. 17:56

Helena Gripenbergin nuoruus - suomalaisesta Smolna-instituutin neidistä Herttoniemen kartanon valtiattareksi

06.12.2020 kl. 10:31
Eräs mielenkiintoisimmista henkilöistä Herttoniemen kartanolla on varmasti Helene Gustava Bergbom, o.s. Gripenberg (1851-1932). Hän oli Herttoniemen kartanon viimeinen valtiatar, korkeasti koulutettu, musikaalinen, kosmopoliittinen nainen joka puhui neljää kieltä sujuvasti. Hän meni myöhemmin naimisiin John Bergbomin kanssa ja hänestä tuli Herttoniemen kartanon rouva. Lue lisää alla!

Helene Gripenberg syntyi 12 maaliskuuta 1851 Oulussa. Äiti Margareta Frosterus oli kotirouva ja isä Gustaf Gripenberg kamarineuvos. Hän ja hänen neljä sisarustaan jäivät äidittömiksi Margareta menehtyessä keuhkotautiin Helenen ollessa vain viisi vuotias. Neljä vuotta myöhemmin isä solmi uuden avioliiton Wilhelmina Geschwendin kanssa. Siihen aikaan oli leskimiesten oli tapana mennä uudestaan naimisiin niin pian kuin mahdollista, koska ajateltiin, että kaikki lapset tarvitsevat äidin tai äitihahmon. Helene ei kuitenkaan kokenut läheisyyttä äitipuoltaan kohtaan, mutta hän mainitsee muistelmissaan ettei hän ollut erityisen läheinen edes omaan äitiinsä, koska tämä oli Helenen syntyessä jo melko sairas. Perheen uskollinen taloudenhoitaja Sjöberg, jota kutsuttiin Pääksi, toimi lähinnä Helenen äitihahmona ja uskottuna. 


Helene Bergbom (o.s. Gripenberg, 1851-1932). Kuva: SOV.

Helenen venäläissyntyinen kotiopettajatar opetti aluksi venäjää, saksaa ja ranskaa. Kaksi vuotta myöhemmin Helene jatkoi opintojaan saksalaisessa Reichbergin koulussa ja myöhemmin pastori Strengin koulussa, sekin saksalainen.  13-vuotiaana hän muutti Pietariin ollakseen arvostetun Smola-instituutin vapaaoppilaana. Smolna oli aatelistytöille tarkoitettu sisäoppilaitos. Koulu oli perustettu 100 vuotta aiemmin keisarinna Katariina II:n toimesta. Hän halusi parantaa tyttöjen koulutustasoa ja Helenella oli onni kokea 100-vuotisjuhlallisuudet, joita hän kuvailee muistelmissaan. Juhliin kuului muun muassa mahtipontinen messu Smolnan katedraalissa, johon keisarillinen perhe osallistui. 

Smolna-instituutin opetukseen sisältyi kieliopetusta (lähinnä venäjää, ranskaa ja saksaa), sekä maantietoa, tanssia, musiikkia, etiketti-opetusta - eli kaikkea sitä, mitä hienon nuoren naisen tuli osata. Vanhemmat lähettivät tyttäriään Smolnaa jotta he saisivat kansainvälisen, ajanmukaisen ja kultturellin kasvatuksen. Muistelmissaan Helene kertoo, kuinka koulu usein vei oppilaat kulttuurikäynneille teatteriin, oopperaan ja balettiin. Helenen ollessa Smolnassa hänestä kehittyi lahjakas pianisti, ja enonsa kehotuksesta hän ryhtyi esiintymään julkisesti. Musiikista kehkeytyi nopeasti Helenen intohimo. 

Tyttöjen terveyden tuli olla hyvä ennen kuin heidät hyväksyttiin Smolnaan. Näin ollen ennen koulun aloitusta tuli käydä lääkärissä. Helene kirjoittaa, että lääkäri kutsui häntä hennoksi, mutta antoi hänen kuitenkin aloittaa koulun.  Hän sai tottua pitkiin päiviin, kylmiin koulusaleihin ja pieniin ruoka-annoksiin. Suurin osa ajasta puhuttiin venäjää - kielellä, jota hän aloittaessaan ei hallinnut kovin hyvin. Muut oppilaat auttoivat kuitenkin häntä läksyjen suhteen, ja  hän sopeutui pian joukkoon. Päivät alkoivat ja loppuivat rukouksella, ja päivän mittaan tytöt söivät neljä ateriaa, kävivät kuusi tuntia koulua, iltapäiväkävelyllä ja saivat viettää hieman vapaa-aikaa.   


Herttoniemen kartanon 1. kerroksessa esitellään Bergbomien elämää ja huonekaluja. Kuva: EAW 2020.

Opittuaan sujuvaa venäjää Helene alkoi suoriutua hyvin koulussa kolmena vuonna, ja hän sai valmistuessaan hopeamitalin menestyksestään. Itse asiassa hänellä oli luokan korkein arvosana, mutta kultamitali ei annettu hänelle, koska hän ei ollut käynyt koko opintietään Smolnassa eikä hän ollut venäläissyntyinen. 17-vuotiaan hän valmistui opinnoistaan ja oli valmis kohtaamaan “pelottavaa [aikuis]elämää”, kuten hän muistelmissaan tilanteesta kirjoittaa. 

Helene Gripenberg valmistui Smolna-instituutista 1867 ja palasi isänsä tiluksille Viipurin lähistöllä. Hän epäröi, eikä tiennyt mitä hän halusi tehdä elämässään. Hänen intohimonsa, musiikki, soi perheen mielestä liian epävarman urapolun. Hän koetti näin ollen onneaan kotiopettajattarena, mutta ura takkuili aluksi. Hänen läpimurtonsa oli lopulta opettajan toimi Haminassa. Myöhemmin hän sai opiskella pianonsoittoa Dresdenissä parin vuoden ajan apurahojen ja rikkaiden suosijoiden turvin. Tämän jälkeen hän ehti työskennellä lyhyen aikaa pianonopettajana Helsingissä ennen kuin hän meni naimisiin oman pikkuserkkunsa, John Bergbomin, kanssa. John oli häntä vuoden vanhempi ja omisti Herttoniemen kartanon. Näin ollen Helenestä tuli kartanonrouva. 

Käännös: EAW.

Lähteet:
Backman, Sigbritt: Hertonäs gård, från säterier till museum, Helsingfors 2016. 
Bergbom, Helene: Minnen, Familjeupplaga, 1975.  
Morand-Löfving, Elisabeth: Kejserlig uppfostran, finländska flickors skolgång vid Smolna-institutet i S:t Petersburg, Helsingfors 2017.

Daniela Fougstedt