Hertonäs gårds museums BLOGG

Herttoniemen kartanon museon BLOGI

Herttoniemi Manor Museum's BLOG

av / tekijä / by
Eva Ahl-Waris
(intendent, intendentti, Curator)

Foto/kuva/photo: AS 2019.

Valokuvaus Herttoniemen kartanolla

08.09.2021 kl. 18:09
Valokuvauksen historia on täynnä keksijöitä ja innovaatioita, jotka yhteensä loivat nykyiset valokuvamme. 1800-luvun alkupuolella ensimmäiset keksinnöt tehtiin, jotka mahdollistivat valokuvaamisen. Eri kemialliset yhdisteet, materiaalit ja komponentit syntyivät valokuvien kehittämistä varten, ja valokuvauksesta tuli pian hyvin suosittua. Myös Herttoniemen kartanon herrasväki ja heidän sukulaisensa antoivat valokuvauttaa itsensä. M.m. monta tyylikästä käyntikorttivalokuvaa on säilynyt Herttoniemen kartanon museon kokoelmissa. Lue lisää alla!

Ensimmäinen valokuva, joka otettiin Suomessa, esittää Turun Nobelin taloa. Kuvan on ottanut lääkäri Henrik Cajander 3. marraskuuta 1842. Cajanderin valokuva oli n.k. dagerrotypia, eli varhainen valokuva joka kehitettiin ohuelle hopealevyille. Keksintö oli patentoimaton. Tästä syystä dagerrotypiat olivat suosittuja 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Mutta valokuvat ovat pieniä ja hauraita, jonka takia ne aina säilytetään jossakin kotelossa, joka esim. on tehty lasista. 

Lisäksi monia muita versioita valokuvista keksittiin ja käytettiin – ambrotypioita,  ferrotypioita, aristotypioita, kollotypioita... mutta kaikki vaativat, että kehitettiin valokuvat yksitellen erillisissä pimiöissä. Lisäksi oli oltava tarkka eri kemiallisten aineiden kanssa. Niitä tarvittiin valokuvien kehittämiseen. Valokuvan historiassa tätä aikakautta kutsutaan välillä “apteekkareiden ajaksi” valokuvauksen vaatiessa niin monenlaisia valmisteita ja erityisiä välineitä. Ennen 1870-lukua, jolloin n.s. “kuivalevyt” keksittiin, oli lisäksi kehitettävä 1850-luvun “märkälevyjä” heti valokuvauksen jälkeen. Tämä johti siihen, että valokuvaaminen rajoittui pelkkiin valokuvaamoihin – sitä ei harrastettu yksityiskodeissa. 

Vaikka valokuvatekniikan käyttö helpottui ja taito levisi uusien keskintöjen myötä, valokuvaus oli yhä sangen harvinaista Suomessa 1800-luvun lopulla. Muutamat valokuvaajat, jotka olivat hankkineet koulutuksensa ulkomailla, työskentelivät joko omissa studioissaan tai toimivat liikkuvina valokuvaajina ja matkustivat eri puolilla maaseutua. He, jotka saivat elantonsa valokuvaamalla tiloja ja torppia, olivat maisemamaalareiden perillisiä, ja edelläkävijöitä lentokuvien ottajille, jotka aloittivat toimintansa toisen maailmansodan jälkeen – ja edelleen ottavat lentokuvia tänäkin päivänä. 

Alle 200 valokuvaamoa toimi Suomessa vuosien 1842 ja 1920 välillä, ja nämä olivat yleensä yhteydessä toisiinsa. Yhteistyö valokuvaamojen välillä oli yleistä, koska valokuvien tarjonta ei ylittänyt kysyntää. Lisäksi markkinoilla oli runsaasti tilaa kaikille. Yhteistyötä tehtiin myös liittyen työllistymiseen sekä siksi, että valokuvaamiselle sopivia tiloja oli vaikeasti saatavissa. Valokuvauksen suosio kuitenkin lisääntyi 1800-luvun kuluessa, koska kaupunkilaisten varakkuus kasvoi, mutta valokuvien hinnat laskivat. Valokuvista tuli pian keskiluokan vaihtoehto kalliille muotokuvamaalaukselle. 


Märta Bergbom (1887–1964) valokuvattiin säännöllisesti. Hänen vanhempansa veivät hänet Charles Riisin ateljeehen monen vuoden ajan, mutta jossain vaiheessa he vaihtoivat Atelier Apolloon, mahdollisesti sen jälkeen, että Apollo oli ostanut Riisin studio ja toiminta siirtyi Apolloateljéelle vuonna 1898. Kuva: Atelier Apollo 1908. SOV.

Herttoniemen kartanon kuva-arkistossa on monta suurta nimeä Helsingin valokuvaamoista. Märta Bergbomin muotokuvat ja lisäksi monet muut kuvat, ovat tanskalaisen Charles Riisin studion tuotantoa. Muita studioita, joita Bergbomin perhe käytti, oli muun muassa Atelier Apollo, jossa kulttuuripersoona K. E. Ståhlberg toimi, sekä norjalaisen Daniel Nyblinin studio.  

Herttoniemen kartanon kokoelmissa säilyneiden valokuvien joukossa löytyy muun muassa ajalle tyypillisiä kabinetti- ja käyntikorttikuvia. Nämä valokuvatyypit olivat usein pienempiä kuin tavalliset muotokuvat, eikä niitä pelkästään ripustettu seinille kodeissa – käyntikorttikuvia annettiin esim. toinen toisilleen samalla tavalla kuin käyntikortteja tänä päivänä. Museon kokoelmissa on nykyään kokonainen albumi, joka koostuu näistä pienemmistä valokuvista. 


Ragnar Bergbom kuvattuna lokakuussa 1891. Kuva kuuluu Herttoniemen kartanon museon näyttelyssä olevaan valokuva-albumiin. SOV. 

Nämä käyntikorttikuvat, tai “cartes de visite” (kuten niitä kansainvälisesti nimitettiin), olivat kaikkein suosituimpia 1800-luvun puolivälissä ja lopulta ne hävisivät myöhemmille kabinettivalokuville. Esimerkkejä näistä näkyy ylhäällä: Ne ovat käyntikorttikuvia vähän isompia ja niissä on usein kaunis, painettu logo sekä valokuvaajan tai studion nimi näkyvissä. 

Amerikkalaisen Kodak-yhtiön alettua massatuottaa kameroita valokuvauksesta tuli laajan yleisön harrastus. Tämä mahdollisti muun muassa, että meillä on nykyään suuri määrä valokuvia kokoelmissamme 1900-luvulta. Mikäli kiinnostaa vertailla miten valokuvaus on kehittynyt 1800-, 1900- ja 2000-luvuilla, Herttoniemen kartanon kokoelmissa löytyy valokuvia kaikilta aikakausilta! 


Herttoniemen kartanon päärakennus, toden. kuvattu 1920-luvulla. SOV.

Lisätietoja:
K.E. Ståhlberg (Sabira Ståhlberg 2013).
Amatörfotografklubben i Helsingfors, kotisivut.
Källan 2013:2, Svenska Litteratursällskapet i Finlandin kotisivuilla.
Atelier Nyblinin kotisivut.
“Fotografiska material”, Moderna museet.
“Daniel Nyblin”, Suomen kansallisbiografia
“Karl Emil Ståhlberg”, Suomen kansallisbiografia
Suomen valokuvataiteen museon kotisivut.
“How to spot a carte de visite”, The National Science and Media Museum.
“How to spot a cabinet card”, The National Science and Media Museum.

Käännös: EAW 2021.

Ida Karlgren