Hertonäs gårds museums BLOGG

Herttoniemen kartanon museon BLOGI

Herttoniemi Manor Museum's BLOG

av / tekijä / by
Eva Ahl-Waris
(intendent, intendentti, Curator)

Foto/kuva/photo: AS 2019.

Knusbackan museotilalla oleva ulkokäymälä

19.09.2021 kl. 08:34
Knusbacka on vanha maatila, joka on peräisin Ruotsin ajalta, 1700-luvulta. Tila siirrettiin Sipoon Boxista Herttoniemen kartanolle ja nykyiselle paikalleen Itä-Helsinkiin 1920-luvulla. Knusbackan rakennuksiin kuuluu myös vanha ulkokäymälä. Herttoniemen kartanon museon oppaat esittelevät sitä kävijöille Herttoniemen kartanon ja Knusbackan museotilan aluetta kiertävän historiallisen opastuksen aikana. Opastus järjestetään sesonkiaikaan toukokuun alusta syyskuun loppuun sunnuntaisin klo 14-15. Lisäksi oppaat esittelevät museomaatilaa ja ulkokäymälää tilattujen opastuskierrosten päätteeksi. Mikä tekee vanhasta ulkokäymälästä kiinnostavan? Miten vanhassa maalaisyhteisössä suhtauduttiin ulosteisiin? Oliko käymälöillä jokin toinen funktio siihen aikaan, kun useimmat ihmiset asuivat maaseudun tiloilla? Lue lisää alla.

Keskustelu ulosteista ja virtsasta herättää nykyajan yhteiskunnassa vahvoja tunteita. Teema on useimmiten tabu. Näin ei ole aina ollut laita. Muutos tapahtui vasta 1900-luvun alussa. Käymälä, tai nyttemmin yleisesti sanottuna huussi, sijaitsi keskellä pihaa samassa paikassa kuin nykyään museotilalla. 1800-luvun vanhassa talonpoikaisyhteiskunnassa asuttiin erittäin tiheästi. Ihmiset elivät tähän aikaan erittäin lähellä toisiaan. Käymälä oli näin ollen eräänlainen sosiaalisten yhteyksien tila, jossa samaa sukupuolta olevat läheiset ystävät läheisten perheenjäsenten, kuten äidin ja tyttären tai isän ja pojan, ohessa voitiin keskustella rauhassa. Tästä syystä on kaksi reikää Knusbackan ulkokäymälässä. Lisäksi ulkokäymälää kutsuttiin pikkukamariksi. Kutsumanimi ei liitty yksityisiin tarpeisiin. 


Knusbackan museotilalla oleva ulkokäymälä. Kuva: EAW 2021.

Kun tarpeet on tehty pikkukamarissa oli aika pyyhkiä. Miten tämä onnistui 1800-luvulla? Knusbackan ulkokäymälän ollessa käytössä ei todennäköisesti vielä käytetty wc-paperia. Modernin wc-paperin sijaan ihmiset käyttivät usein vanhaa sanomalehtipaperia. Lisäksi halpoja, loppuun luettuja kirjoja käytettiin myös tähän tarpeeseen. Varhainen wc-paperin tuotanto kaupalliseen käyttöön keksittiin länsimaissa Joseph Gayettyn toimesta. Hän asui USA:n itäosissa 1800-luvun puolivälissä. 1930- ja 1940-luvuilla wc-paperin käyttö oli edelleen melko harvinaista Pohjoismaissa. Moni nimittäin piti sitä turhana ja kalliina ylellisyystuotteena, johon harvalla oli varaa. Kaupallisesti tuotettu wc-paperi yleistyi Pohjoismaissa vasta 1900-luvun puolivälissä. 


Ulkokäymälä (kuvan keskellä) sijaitsee pihan keskeisellä paikalla erään talousrakennuksen kupeessa. Kuva. EAW 2021.

Ulkokäymälöiden suhteen on tapahtunut suuria muutoksia mielialoissa 1800-luvun puolivälistä tähän päivään. Nykyään monet pitävät ulkokäymälöitä epähygieenisinä. Suurin syy tähän mielikuvaan johtuu siitä, että pahanhajuinen uloste ja paperit jäävät huussiin. Omassa vesiklosetissa kaikki poistuu huuhtomalla. Tämä ei ollut tapana vanhassa maalaisyhteisössä. Maailmannäyttely, The Great Exhibition of the Works of Industry of All Nations, pidettiin Lontoon Hyde Parkin Crystal Palacessa vuonna 1851. Täällä esiteltiin ensimmäisiä julkisia vesiklosetteja, englanniksi water closets (wc). Ne lisäsivät hygieniaa kaupungeissa. Maaseudulla väestö vieraili ulkokäymälässä etenkin kesäisin. Elämä yksityistyi 1900-luvulla. Nykyään ulkokäymälä lähinnä kuuluvat aikakauteen, joka on kokonaan huuhtoutunut modernista maailmastamme pois. Nykyään voi omistaa ulkokäymälän poikkeuksellisesti mökillä.


Käymälä on jossain vaiheessa restauroitu, joten täällä on nyt vain yksi istumapaikka. LIsäksi ovea on muutettu. Kuva: EAW 2021.

Kirjallisuus:
Backman, Sigbritt, Hertonäs gård - från säterier till museum, SOV, Helsingfors 2016. 
Bäck, Kalle, Det svenska dasset – Inte bara en skitsak!, Borensberg 1994.

Käännös: EAW 2021.

Ralf Palmgren