Tuulimylly Täktomista - museoalueemme maamerkki

09.04.2021 klo 12:26
Herttoniemen kartanon museon alueella oleva puinen tuulimylly seisoo komeasti näköetäisyydessä läheiseltä vilkkaalta  Linnanrakentajantieltä Herttoniemessä. Tuulimylly on siirretty tänne Täktomista vuonna 1922, jolloin päätettiin siirtää myös Knusbackan rakennukset tänne Sipoon Boxista. Lue lisää alla! 


Vanha tuulimylly on tuot paikalle Hangon Täktomista. Kuva: EAW 2019.

Yhdistys Svenska Odlingens Vänner i Helsinge r.f. (SOV), joka on perustettu vuonna 1906, omistaa edelleen Herttoniemen kartanon alueen ja kaikki täällä olevat rakennukset. Yhdistys ylläpitää myös museotoimintaa alueella. Vuonna 1919 päätettiin perustaa pitäjämuseo, mutta 1921 keskityttiin perustamaan uusmaalaisen suomenruotsalaisuuden kulttuurin museo. Tähän aikaan Herttoniemi kuului Helsingin pitäjään. Yhdistys oli jo aiemmin kerännyt vanhaa talonpoikaisesineistöä ja toiminta jatkui 1920-luvulla samalla kun avattiin Topelius-museo Herttoniemen kartanon päärakennukseen. Puisto restauroitiin ja muualle alueelle suunniteltiin pystyttää lukuisia uusmaalaisia talonpoikaisrakennuksia Helsingin Seurasaaren tai Tukholman Skansenin esikuvien mukaisesti. 

Aluksi siirrettiin kaksi luhtiaittaa Sipoon Boxista alueelle. Pikku hiljaa siirrettiin muitakin rakennuksia muodostamaan nykyistä Knusbackan museotilaa SOV:in omistaman alueen pohjoisosassa. Samalla paikalle siirrettiin tuulimylly Täktomin Södergårdista, joka siihen aikaan kuului Bromarviin (nykyisen Hangon alueella). Muutto rahoitettiin Svenska småbruk och egna hem:iltä saaduin varoin (5 000 markkaa, joka vastaa 1 680 euroa vuonna 2021). Tuulimylly sijoitettiin vaunuvajan länsipuolelle, lähelle nykysistä Linnanrakentajantietä. 


Tuulimyllyt tuottavat siipiensä avulla tuulivoimaa, jolla voi esimerkiksi pumpata vettä tai jauhaa viljaa. Tuulimyllyjä  Zaanse Schansin ulkoilmamuseon alueella Alankomaissa. Kuva: EAW 2019.

1960-luvulla Herttoniemen kartanossa toimi lyhyen aikaa kurssikeskus. 1960-luvun lopulla museotoiminta jatkui ja museota alettiin pitää auki säännöllisesti. Rakennukset olivat selkeästi korjaamisen tarpeessa. Muutaman vuoden ajan esimerkiksi tuulimyllyltä oli puuttunut siivet. Vuonna 1971 mylly sai uudet siivet, jotka olivat taiteilija Aino Merimaan rahoittamat vastineeksi siitä, että hän sai pitää ateljeetaan Herttoniemen kartanolla. Siivet tilattiin Riihimäeltä ja niistä tehtiin aiempaa lyhyempiä, jotta lapset eivät ylettyisi niihin. Samalla SOV antoi korjata myllyn perustan puutavaralla, jonka Svenska småbruk och egna hem jälleen kustansi. 

7. Elokuuta 1988 tuulimylly tuikattiin tuleen. Pyromaani oli sytyttänyt myllyn palamaan. Mylly oli osin hiiltynyt sisäpuolella ja siivet sekä laudoitus oli korjattava perusteellisesti.  Tuulimyllystä on muodostunut maamerkki ja eräänlainen symboli museolla sekä ravintola Wanhalle Myllylle, joka toimii alueella vanhassa inspehtorin talossa. Mylly tervehtii edelleen kaikkia alueella liikkuvia tervetulleeksi Herttoniemen kartanolla ja kutsuu kaikkia tutustumaan kartano- ja talonpoikaishistoriaan keskellä moderninta Helsinkiä. 

Lisätietoja:
Backman, Sigbritt 2017: Hertonäs gård - från säterier till museum. SOV. Helsingfors, tredje upplagan.
Backman, Sigbritt 2013: Tidsresa med Svenska Odlingens Vänner i Helsinge. SOV: Helsingfors.