Herttoniemen kartanolla on säilynyt joulukuun ensimmäiseltä päivältä 1858 peräisin oleva sopimus, jonka Stjernschantz laati Gustaf Eklund -nimiselle torpparille. Torppari oli maanviljelijä, joka työskenteli pienellä maa-alueella, jonka hän vuokrasi maanomistajalta. Tämän sopimuksen kautta voi saada paremman kuvan siitä, millaista torpparin elämä oli 1800-luvun puolivälissä, varsinkin sitä, mitä häneltä vaadittiin.
Stjernschantz mainitsee sopimuksen alussa, että kyseinen torppa sijaitsee Herttoniemen kartanon tontilla, joten tämä torppa sijaitsi luultavasti jossain nykyisen Herttoniemen kartanon läheisyydessä. Sopimuksessa mainitaan, että se koostuu 11 kohdasta ja että Stjernschantz ja Gustaf Eklund ovat sopineet näistä luetelluista asioista. Sopimus alkaa korostamalla, kuinka torpparin on ylläpidettävä kaikkia torpan rakennuksia ja että niiden on oltava asianmukaisessa kunnossa. Torpparin on kuitenkin ilmoitettava korjauksista myös maanomistajalle, eikä hän saa kaataa metsässä puita ilman maanomistajan lupaa.
On kuitenkin huomautettu, että torppari voi käyttää myrskyssä kaatuneita puita, tilan lankkuja, jotka eivät enää sovellu käyttöön, tai karkeampia oksia, jotka makaavat metsässä polttoaineena tulta varten. Puuta ei kuitenkaan saa myydä, ja tätä rangaistaan muun muassa häädöllä. Myös kaskiviljely on kiellettyä, ja jos metsäpalot syttyvät huolimattomuudesta, on torpparin korvattava vahingot. Jos talo palaisi tai metsäpalo syttyisi, on torpparin maksettava kaksi kertaa vahinkokustannusten määrää. Lisäksi torpparin on itse rakennettava palaneet talot uudelleen ilman maanomistajan apua.
Sopimus, joka on säilytetty Herttoniemen kartanon arkistossa. Kuva: Mikael Lindholm
Sopimuksessa huomautetaan, että torpparilla on oikeus rehun puutteen sattuessa leikata lehtipuista oksia, mutta oksat on leikattava ½ kyynärää rungosta, jotta uusia versoja voi kasvaa. Kun saunaharjoja valmistetaan, on nauhat valmistettava kuusen oksista, ei pienistä puista. Torpparin on myös varottava tuntemattomia, jotka voivat vahingoittaa metsää. Jos rikoksentekijä löydetään ja voidaan laillisesti todistaa, lupaa Stjernschantz antaa ilmiantajalle 10 ruplaa hopeaa tai puolet rangaistusrahasta.
Sopimuksessa huomautetaan myös, että torpparin ei pidä antaa karjansa laiduntaa Herttoniemen kartanon niityillä, ja jos kartanon työntekijät saavat karjan kiinni, on torpparin lunastettava se kahdella hopearuplalla. Jos kyseessä on tilan pelloille tai niityille kulkeutunut sika, jota ei ole rengastettu, on jokaisesta pyydetystä siasta maksettava 50 kopeekkaa. Torppari ei myöskään saa käyttää Herttoniemen kartanon piikoja ja renkejä ilman lupaa. Vaaditaan myös, että kalavesiä ei saa käyttää ilman lupaa, ja jos viinaa koskevaa laki rikotaan, ilmoitetaan tämä suoraan kruunun palvelijalle.
Sopimuksessa luetellaan myös, mitä kaikkea työtä torpparia velvoitetaan tekemään torpallaan. Torpparin päävelvollisuus oli tehdä päivätyöt eli työtä, jota suoritetaan yhdessä päivässä. Sopimuksen mukaan torpparin tulee tehdä kolme hevostaksvärkkiä ja 20 jalkataksvärkkiä viikossa. Tätä taksvärkkiä ei kuitenkaan pitäisi suorittaa lapsityövoimalla, vaan kunnollisten ihmisten avulla ja jopa kyvykkäitä naisia hyväksytään. Torpparin on kehrättävä 8 palaa pellavaa, maltastaa tynnyrin ruista tai ohraa ja toimittaa vuosittain syksyllä kaksi pellavatakkia. Torpparit matkustavat vuorotellen sunnuntaina kirkkoon kuulemaan valaistuksia. Torpparin on myös ylläpidettävä maantietä ympäri vuoden, vaikka Herttoniemen kartano jakaa Kylätien (Byvägenin) omistuksen Viikin Latokartanon kanssa. Torpparin on maksettava kaikki, mitä torppa on velkaa kruunulle, sekä muut velvoitteet.
Niin kauan kuin torppari täyttää sopimuksensa, hänellä on hallussaan torppa. Jos hän rikkoo jotakin sovittua – esimerkiksi hoitamaa huonosti taloja, antaa peltojen tai niittyjen metsittyä tai ei ojaisi – voidaan torpparia pitää epäpätevänä. Torpparin sopimusta voidaan silloin mitätöidä, ja hän saa näin luvan muuttaa pois. Muutto tapahtuu syksyllä. Lopuksi mainitaan, että sopimus tulee voimaan ensi vuoden toukokuun ensimmäisenä päivänä eli vuonna 1859. Sopimus päättyy mainintaan siitä, että torppari sai todistajakopion sopimuksesta.
Mikael Lindholmin paikallishistoriallisen harjoittelun Herttoniemen kartanolla on rahoittanut Svenska kulturfonden.