Herttoniemen kartanolla on säilynyt joulukuun ensimmäiseltä päivältä 1858 peräisin oleva sopimus, jonka Stjernschantz laati Gustaf Eklund -nimiselle torpparille. Torppari on maanviljelijä, joka työskentelee pienellä maa alueella, jota hänelle yleensä vuokraa porvarilta. Tämän sopimuksen kautta voi saada paremman kuvan siitä, millaista torpparin elämä oli 1800- luvun puolivälissä, varsinkin mitä häneltä vaadittiin.
Stjernschantz mainitsee sopimuksen alussa, että kyseinen torppa sijaitsee Herttoniemen kartanon tontilla, joten tämä torppa sijaitsi luultavasti jossain nykyisen Herttoniemen kartanon läheisyydessä. Sopimuksessa mainitaan, että se koostuu 11 kohdasta ja että Stjernschantz ja Gustaf Eklund ovat sopineet näistä luetelluista asioista. Sopimus alkaa korostamalla, kuinka torpparin on ylläpidettävä kaikkia torpan rakennuksia ja että niiden on oltava oikeudellisessa kunnossa. Torpparin on kuitenkin ilmoitettava korjauksista myös maanomistajalle, eikä hän saa kaataa metsässä puita ilman maanomistajan lupaa.
On kuitenkin huomautettu, että torppari voi käyttää myrskyssä kaatuneita puita, tilan lankkuja, jotka eivät enää sovellu käyttöön, tai karkeampia oksia, jotka makaavat metsässä polttoaineena tulta varten. Puuta ei kuitenkaan saa myydä, ja tätä rangaistaan muun muassa häädöllä. Myös kaskiviljely on kiellettyä, ja jos metsäpalot huolimattomuudesta syttyvät, on torpparin korvattava vahingot. Jos talo palaisi tai metsäpalo syttyisi, on torpparin maksettava kaksi kertaa vahinkokustannusten määrää. Lisäksi torpparin on itse rakennettava palaneet talot uudelleen ilman maanomistajan apua.
Sopimus, joka on säilytetty Herttoniemen kartanon arkistossa. Kuva: Mikael Lindholm
Sopimuksessa huomautetaan, että torpparilla on oikeus rehun puutteen sattuessa leikata lehtipuista oksia, mutta oksat on leikattava 1/2 kyynärää rungosta, jotta uusia versoja voi kasvaa. Kun saunaharjoja valmistetaan, on nauhat valmistettava, ei pienistä puista, vaan kuusen oksista. Torpparin on myös varottava tuntemattomia, jotka voivat vahingoittaa metsää. Jos rikoksentekijä löydetään ja voidaan laillisesti todistaa, lupaa Stjernschantz antaa ilmiantajalle 10 ruplaa hopeaa tai puolet rangaistuskiellosta.
Sopimuksessa huomautetaan myös, että torpparin ei pidä antaa karjansa laiduntaa Herttoniemen kartanon niityillä, ja jos kartanon työntekijät saavat karjan kiinni, on torpparin lunastettava tämä kahdella hopearuplalla. Jos kyseessä on tilan pelloille tai niityille kulkeutunut sika, jota ei ole rengastettu, on jokaisesta pyydetystä siasta maksettava 50 kopeekkaa. Lisäksi mainitaan, että torppa ei saa käyttää Herttoniemen kartanon piikoja ja renkejä ilman lupaa. Lisäksi vaaditaan, että kalavesiä ei saa käyttää ilman lupaa ja jos viinaa koskevaa laki rikotaan, ilmoitetaan tämä suoraan kruunun palvelijalle.
Sopimuksessa luetellaan myös, mitä kaikkea työtä velvoitetaan torpparia tekemään torpallaan. Torpparin päävelvollisuus oli tehdä päivätyöt eli työtä, jota suoritetaan yhdessä päivässä. Sopimuksen mukaan torpparin tulee: tehdä kolme hevostaksvärkkiä ja 20 jalkataksvärkkiä viikossa. Tätä taksvärkkiä ei kuitenkaan pitäisi suorittaa lapsityövoimalla, vaan kunnollisten ihmisten avulla ja jopa kyvykkäitä naisia hyväksytään. Torppari kehrää 8 palaa pellavaa, maltastaa tynnyrin ruista tai ohraa ja toimittaa vuosittain syksyllä kaksi pellava takkia. Torpparit matkustavat vuorotellen sunnuntaina kirkkoon kuulemaan valaistuksia. Torppari ylläpitää maantietä ympäri vuoden, vaikka Herttoniemen kartano jakaa Kylätien (Byvägenin) omistuksen Viikki Latukartanon kanssa. Torpparin on maksettava kaikki, mitä torppa on velkaa kruunulle, sekä muut velvoitteet.
Niin kauan kuin torppari täyttää sopimuksensa, hänellä on hallussaan torppa. Jos hän rikkoisi jotain sovittua, esimerkiksi hoitamalla huonosti taloja, antamalla peltojen tai niittyjen metsästyä tai hän ei ojaisi, voidaan torpparia pitää epäpätevänä. Torpparin sopimusta voidaan silloin mitätöidä ja hän saa näin luvan muuttaa pois. Muutto tapahtuu syksyllä. Lopuksi mainitaan, että sopimus tulee voimaan ensi vuoden toukokuun ensimmäisenä päivänä eli vuonna 1859. Sopimus päättyy mainitsemalla, että torppari sai todistajakopion sopimuksesta.
Mikael Lindholmin paikallishistoriallisen harjoittelun Herttoniemen kartanolla on rahoittanut Svenska kulturfonden.