Henkilöitä

 

Carl Olof Cronstedt (1756-1820)

 

Carl Olof Cronstedt omisti Herttoniemen kartanon kahteen otteeseen, vuosina 1793–1799 ja 1813–1820. Muutettuaan 1800-luvun alussa kartanoon, hän suunnitteli alueelle upean puutarhan. Cronstedtia syytettiin maanpetoksesta hänen luovutettuaan Viaporin venäläisille 1808. Hän kuoli kartanossaan vuonna 1820. Carl Olof Cronstedt syntyi Puotilan kartanossa vuonna 1756 ja hänen vanhempansa olivat majuri Johan Gabriel Cronstedt ja Hedvig Juliana Jägerhorn. Jo varhain pojan päätettiin lähtevän sotilasuralle ja Carl Olof lähetettiin 8-vuotiaana Fredrik Vilhelmin rykmenttiin Viaporiin.

 Kahdenkymmenen vuoden ikäisenä palveli Cronstedt Iso-Britannian laivastossa ja hän osallistui Yhdysvaltain vapaussotaan. Kustaa III:n sodassa, Cronstedt oli taisteli Ruotsinsalmen ensimmäissessä taistelussa ja seuraavana vuonna hän tuki ainoana eskaaderinpäällikkönä kuningasta, joka oli päättänyt taistella uudelleen Venäjän laivastoa vastaan Ruotsinsalmella. Cronstedt toimi taistelussa kuninkaan lippukapteenina. Kun Venäjän laivasto oli kukistettu, lahjoitti Kustaa III Cronstedtille oman sini-keltaisen silkkivyönsä ja kultaisen Ruotsinsalmi-mitalin. Cronstedt nimitettiin myös meriministeriksi, mutta hän menetti viran kuninkaan kuoltua. Myöhemmin Cronstedt palkittiin Kustaa III:n muistoksi valmistetulla muistosormuksella.

 Viaporin eskaaderinpäällikkö Cronstedt nimitettiin toisen kerran meriministeriksi, kun Kustaa IV Aadolf astui valtaistuimelle. Cronstedt osti Herttoniemen kartanon vuonna 1793 ja omisti sen vuoteen 1799. Hänet alennettiin yllättäen vuonna 1801 ja hän sai kuninkaalta määräyksen lähteä Viaporiin ja toimia linnoituksen komendanttina. Meriministerin arvon menettäminen oli Cronstedtille kova paikka, mutta hän tarttui tarmokkaasti uuteen tehtäväänsä.

 

Kuva: Carl Olof Cronstedt, Museovirasto.

 

Helmikuussa 1808 syttyi Suomen sota Venäjän ja Ruotsin välille. Maaliskuussa joukot saapuivat Helsinkiin ja tulittivat Viaporia. Maaliskuun lopulla venäläiset ehdottivat neuvotteluja ja antautumista. Ensin Cronstedt torjui ehdotukset, mutta 6. huhtikuuta hän hyväksyi sopimuksen, jonka mukaan linnoitus antautuisi, mikäli Ruotsista ei tulisi apua toukokuun kolmanteen päivään mennessä. Linnoitus antautui 8. toukokuuta. Antautumiseen johtaneita syitä ei ole pystytty perusteellisesti selvittämään. Aikalaiset pitivät Carl Olof Cronstedtia petturina. 

 Cronstedt asui Mäkkylän komendantin virkatalossa, kunnes hän osti uudelleen Herttoniemen kartanon vuonna 1813. Cronstedt suunnitteli alueelle puiston ja antoi muuttaa vanhan fajanssitehtaan asuinrakennukseksi. Carl Olof Cronstedt kuoli Herttoniemessä 7. huhtikuuta 1820. Carl Olof Cronstedt ja hänen vaimonsa Beata Sofia Cronstedt (o.s. Wrangel) on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla sijaitsevaan hautakappeliin. Kappelin oven yläpuolella sijaitsevaan kivitauluun on merkitty molempien vainajien vaakunat. Heidän jälkeensä tytär Hedvig Charlotta otti kartanon haltuunsa vuoteen 1859 saakka.

 

Kuva: Hedvig Charlotta Cronstedt, SOV.

 

Bergbomin suku

 

Hedvig Charlotta Stjernschantz ja hänen miehensä Abraham Stjernschantz myivät Herttoniemen kartanon vuonna 1859 Oulun läänin maakamariherra Carl Gustaf Bergbomille. Hänen jälkeen kartano kuului hänen jälkeläisilleen vuoteen 1919 asti. Varhaisimmat tiedot Bergbomeista löytyvät 1600-luvulta. Porvarisuku vaikutti Porissa ja tunnettiin nimellä Kock. Johan Mattsson Kock muutti 1600-luvun lopussa nimensä Bergbomiksi.

 Carl Gustaf Bergbom, joka toimi Oulun lääninkamreerina, osti Herttoniemen kartanon vuonna 1859. Hän ehti asua kartanossa vain muutaman vuoden ennen kuolemaansa vuonna 1861. Carl Gustavin vaimolta Helena Franzénilta tila siirtyi perintönä elossa oleville pojille Karl Zachrisille sekä Johan Georgille, eli Johnille, vuonna 1880. Johnista tuli kartanon uusi isäntä ja Karl Zachris sai haltuunsa Tammisalon, jonne hän rakensi itselleen huvilan. Karl Zachrisin univormu on kuitenkin säilytetty Herttoniemen kartanolla.

 

John Bergbom (1850-1917)

 

John Bergbom oli koulutukseltaan filosofian maisteri ja hän sai myös maatalousneuvoksen arvonimen. Hän oli mukana monissa yhdistyksissä ja perusti kansakoulun. John avioitui Helene Gustava Gripenbergin kanssa, mutta pariskunta ei saanut lapsia. Herttoniemen kartanolla työskenteli useita piikoja sekä renkejä ja kartanolla oli myös eläimiä. John omisti mm. orin nimeltä Julle.

 Vuonna 1917 Suomessa elettiin levotonta aikaa. Bolsevikkien vallankaappaus Venäjällä johti myös Suomessa vaatimuksiin vallan ottamisesta työväestön käsiin. Kapinoiva työväestö julisti maahan yleislakon ja perusti lukuisia aseistettuja järjestyskaarteja suorittamaan kotietsintöjä ja pidätyksiä. Herttoniemessä, 17. marraskuuta, punaiset murtautuivat kartanoon etsimään aseita ja kun he löysivät vanhan John Bergbomin sekä hänen vaimonsa aamiaispöydästä, ampuivat ja murhasivat he Johnin. Ennen kuolemaansa John Bergbom oli myynyt suurimman osan kartanon maista ja itse rakennuksen hän oli testamentannut yritykselle nimeltään Härtonäs Gods Ab. Yritys ei kuitenkaan huolinut kartanoa ja perilliset lahjoittivat rakennuksen Svenska Odlingens Vänner i Helsinge-yhdistykselle.

 

Kuva: John Bergbom, SOV.

 

Helene Bergbom (1851-1932)

 

Herttoniemen kartanon viimeinen emäntä oli John Bergbomin vaimo, Helene Gustava Bergbom os. Gripenberg. Helene syntyi 12. maaliskuuta 1851 Oulussa. Hänen äitinsä kuoli keuhkotautiin Helenen ollessa vain viisi vuotias ja taloudenhoitajasta oli lapsen paras ystävä. Helenen isä, Suomen kaartin luutnantti Gustaf Gripenberg avioitui uudelleen Helenen ollessa yhdeksän vuotias. ”Eräänä päivänä isä kertoi minulle ja veljilleni, että saamme uuden äidin. Se oli täysi yllätys.”, mainitsee Helene muistelmissaan. Hänen oli vaikea tulla toimeen uuden äitipuolensa kanssa.

 Säätyläiseen tapaan Helene aloitti saksalaisen koulun seitsemänvuotiaana, mutta hän oli jo sitä ennen saanut venäjän, saksan ja ranskan tunteja venäläiseltä kotiopettajattarelta. Helene piti musiikista ja tanssimisesta ja hän aloitti tanssitunnit jo kahdeksanvuotiaana. Kolmetoista vuotiaana Helene sai vapaapaikan Smolnan sisäoppilaitoksesta Pietarissa. Tyttökoulussa hän oppi muun muassa soittamaan pianoa, josta tuli hänen intohimonsa. Myöhemmin enonsa kannustamana Helene edistyi pianonsoitossa ja hän pääsi jopa esiintymään yleisölle.

 Smolnasta valmistuttuaan ja parin vuoden kotiopettajakokemuksen jälkeen Helene valittiin Haminan uuden tyttökoulun opettajaksi. Kouluajan ulkopuolella hän antoi pianotunteja ja ylläpiti omaa soittotaitoaan. Opetettuaan Haminassa neljä vuotta Helene matkusti Dresdeniin opiskelemaan musiikkia. Hänen isänsä kuoli näihin aikoihin, Helenen ollessa vain kaksikymmentä vuotias.

 Kun Helene oli 30-vuotias, hän avioitui pikkuserkkunsa John Bergbomin kanssa. Vuonna 1917 punaiset murhasivat Johnin ja Helene muutti pois kartanosta. Rouva Bergbomin ja sukulaisten päätöksestä, Herttoniemen kartano luovutettiin Svenska Odlingens Vänner i Helsinge yhdistykselle. Helene kuoli 81-vuotiaana 15. joulukuuta 1932.

 

Kuva: Helene Bergbom, SOV.